Syksy

Pakko kai myöntää, että syksy on täällä. Vettä tulee vaakatasossa, tuuli taivuttaa puut ysikympin kulmaan ja viimeistään kuudelta alkaa hämärtää. Vielä tosin näkee eteensä aamuisin töihin mennessä ja iltapäivällä sieltä palatessa. Kuukauden päästä sekin on toisin. Syksystä kertovat myös koulun alkaminen, arkirutiineihin palaaminen sekä se, että alkaa odottaa seuraavaa lomaa. Mutta myös se, että tulee halu sisustaa kotona. Syksyllä saa myös laittaa taas takkaan tulen ja kynttilät palamaan. Voi hiippailla kotona villasukissa ja kaivaa torkkupeitot sohvatyynyjen alta esiin. Ei siis niin paljon huonoa, ettei paljon hyvääkin.

Meillä tämä syksy on ensimmäinen uudessa kodissa. Miten ollaankaan odotettu sitä, että voi laittaa takkaan tulen ja on aikaa kölliä sohvalla. Elämä siirtyy pihalta olohuoneeseen ja sitä alkaa miettiä sisustamista ja pehmeitä juttuja. Sanotaan, että kevät on "pesänrakennusaikaa", mutta itse tunnistan sitä enemmänkin syksyssä. Vai mikä muka olisi enemmän sitä romanttista pesimistä, kuin kölliä sohvalla sen oman rakkaan kainalossa, katsella tulta ja kuunnella sateen ropinaa. Olla tuulta ja kylmyyttä paossa yhteisen viltin alla. Joskus siihen on jopa aikaa ja mahdollisuus. 

Tänään meillä on aikaa. Alkoi "aikuisten viikko". Pojathan asuvat vuoroviikoin meillä ja isällään. Aikuisten viikot on enemmän täynnä töitä ja parisuhdeaikaa, kun taas "lapsiviikoilla" kuskataan poikia treeneihin ja tehdään helppoa ja nopeaa arkiruokaa. Silloin myös kaadutaan iltaisin hyvän päivän tullen hetkeksi yhdessä sohvalle, mutta yleensä aika rättipoikki vaan könytään sänkyyn nukkumaan. Aikuisten viikoilla sen sijaan huomaa, että on ihan eri tavalla aikaa ja energiaa myös toiselle ja parisuhteelle. Arki lasten kanssa ja ilman on kuitenkin niin iso aihe, että niille ajatuksille, tunteille ja kokemuksille säästetään ihan  oma postauksensa.

Takkaa sytyttäessäni sade loppui, mutta yhtälössä on edelleen jäljellä sohva, viltti ja rakas aviomies. Taidan siis kömpiä tuttuun kainaloon nauttimaan syksyn hämärtymisestä.