Meillä vietettiin viikonloppuna keskimmäiseni 9-vuotissynttäreitä. Tämä sai minut pohtimaan varmasti monelle uusperheelle kiperää aihetta, miten viettää juhlia eron jälkeen ja uusperheen myötä. Vietetäänkö molemmissa kodeissa omat juhlat vai pidetäänkö yhdessä? Missä juhlat pidetään? Ketä voi kutsua? Mahtuvatko nyksät ja eksät samaan tilaan? Puhumattakaan ex-appivanhemmista? Ja ei kai uusia puolisoita nyt ainakaan pidä kutsua?!
Kutsuttavien listaa ohjaavat niin realiteetit kuin ennakkoluulotkin. Joskus tilanne voi olla niin tulehtunut, että ei haluta kutsua tiettyjä ihmisiä samaan tilaan, tai koetaan, että on fiksumpaa olla kutsumatta. Joskus ei vain itse pystytä kohtaamaan joitain ihmisiä uudessa tilanteessa. Monesti kyse voi olla myös siitä, että ajatellaan, etteivät jotkut ihmiset voi olla samoissa juhlissa. Siis kuvitellaan pääsevänsä heidän päänsä sisään miettimään sitä, mitä he ajattelevat joistain toisista ihmisistä. Silloin saatetaan kuitenkin mennä pahasti metsään. Aikaa myöten näistä varmasti muodostuu kussakin perheessä omat toimivat käytännöt, mutta aluksi mennään monessa kodissa varmasti juhla kerrallaan, tilanteen mukaan.
Itse olen tyytyväinen siitä, että meillä ovat kaikki lapsille läheiset ihmiset mahtuneet samoihin juhliin erosta ja uusperheestämme huolimatta. Ei se todellakaan mikään itsestään selvyys ole. Antin suvun puolelta tilanne ei todellakaan ole näin, ja se on tosi surullista. He ovat edelleen mulle enimmältä osin täysin etäinen ja tuntematon saari. Heille minua ja sukuani ei kai ole olemassa. Kuten sanoin, todella surullista, minulle, mutta erityisesti Antille. Onneksi oma perheeni, sukuni ja ystäväni ovat kuitenkin ottaneet Antin lämpimästi vastaan.
Lasten juhlat vietämme siis edelleen yhdessä, eksän ja hänen lähisukunsa kanssa. En tiedä tuleeko tämä aina menemään näin, mutta toistaiseksi se sujuu hyvin, joten sillä mennään. Kaikki muu, kuten joulut, juhannukset ja aikuisten juhlat, niissä mennään sitten "oman perheen" voimin. Joulua pojat viettävät vuorovuosina meillä ja isällään. Uusi vuosi ja juhannus mennään lähinnä joustavasti sopimalla.
Viime joulu oli itse asiassa meidän ensimmäinen yhteinen uusperheenä. Tänä vuonna pojat ovat aaton isällään. Mun ja Antin suunnitelmat ovat puolestaan vielä ihan auki. Ehkä aiheesta ollaan oltu aika hiljaakin, koska se on kipeä. Pohdituttaa, miten Antin pojat viettävät joulua. Onko kukaan heistä vieläkään valmis tapaamaan minua? Entä muu lähipiiri? Miten ihmeessä järkätä asiat sujuvasti niin, että kaikilla olisi hyvä mieli? Miksi tämän pitää olla niin vaikeaa, kun kaikki muut asiat ovat hyvin ja sujuvat jouhevasti?
Tähän meillä ei ole vastauksia, koska emme pääse sinne toisten pään sisään. Ja vähitellen, alamme myöskin väsyä arvailemaan...
Summa summarum, meidän Eeli vietti sunnuntaina mukavan synttäripäivän, jota hänen kanssaan olivat jakamassa hänelle tärkeät ihmiset. Itse haluan pitää kiinni siitä ajatuksesta, että "kaikki kutsutaan, jos joku ei pysty tai halua tulla, se on hänen oma valintansa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti