tiistai 13. syyskuuta 2016

Yhteinen aika ja tekeminen parisuhteessa

Tähän teemaan me törmätään aina silloin tällöin. Usein nimenomaan siihen, että yhteistä aikaa ei ole riittävästi ja sitä kaipaisi paljon enemmän. Ainakin minä nostan käden tässä kohtaa korkealle pystyyn, kun kysytään, kuka kaipaisi enemmän yhteistä aikaa ja tekemistä puolisonsa kanssa. Ei sillä, ettei sitä aikaa olisi, mutta kun se on niin mukavaa.

Meillä yhteistä aikaa on ainakin teoriassa paljon enemmän kuin perheissä, joissa lapset ovat koko ajan läsnä. Meillähän yleensä lapset ovat joka toinen viikko poissa. Toki lapsivapaillakin viikoilla käydään katsomassa poikien pelejä, mutta treenikuskaamiset jäävät pois. Arjen tiimellyksessä se aika vaan tuppaa täyttymään aina jollain: töillä, siivoamisella ja kaikenlaisella silpulla. Ja miten helppoa sitä onkaan töiden jälkeen tai illalla uppoutua sen kännykän näytön maailmaan tai muuta yhtä "tärkeää".

Mutta kyllä me myös tehdään aika paljon kaikkea yhdessä. Erityisesti yhdessä liikkuminen on meille tärkeä juttu. Pääasiallisesti se on pyöräilyä tai lenkkeilyä. Tosin nyt en ole lähes kahteen kuukauteen päässyt juoksemaan, enkä ihan vielä pääsekään, mutta pyöräily päästiin taas aloittamaan viime viikolla. Antti onkin kommentoinut muutamaan otteeseen, että kaipaa yhteisiä juoksulenkkejä, että on tylsää juosta yksin. 

Meillä on myös pitkä, yhteinen työmatka; melkeen kaksi tuntia suuntaansa. Sitäkin Antti joutui sahaamaan nyt muutaman viikon yksinään, kun olin sairaslomalla. Se jos mikä on varmasti tylsää ja raskastakin. Yleensä, kun aina jaamme kuskina olemisen, toisen ajaessa töihin ja toisen kotiin päin. Ajomatkan aikana on myös yleensä hyviä hetkiä käydä erilaisia keskusteluja. Taisinpa hiukan ohimennen viime kevättalvella kosiakin Anttia työmatkalla, Kehä II kohdilla, mutta se on jo ihan toinen juttu se. Onneksi Antti valitsi sitten myöhemmin huomattavasti romanttisemman tavan kosia, joten Antin kosinta olkoon se virallinen versio kerrottavaksi. 

Yhteinen aika ja sen jakaminen toisen kanssa on paljon isompi aihe kuin noin äkkipäätään ajattelisi. Ainakin, kun on kokemus siitä, että on elänyt yksin parisuhteessa. Sekin on sellaista, jonka tajuaa vasta jälkeen päin. Kun alkaa analysoida itseään, oloaan, tunteitaan ja sitä miksi päätyy rakastumaan toiseen ihmiseen vaikka on naimisissa. Vasta jälkeenpäin tajuaa olleensa tosi yksinäinen vaikka jakaa kodin ja sängyn toisen kanssa. Sellaisen jälkeen osaa arvostaa yhteistä tekemistä ja yhdessä oloa, ja haluaa järjestää sille aikaa. Ei se silti sitä tarkoita, ettei siihen törmäisi aina välillä, mutta onneksi aina toinen jompi kumpi meistä nostaa sen asian puheeksi, että nyt varataan taas aikaa meille. Aiemmista parisuhteista on siis opittu tässäkin asiassa, kissat nostettu pöydille ja päätetty tehdä toisin. Tätä suhdetta me halutaan vaalia. Tälle ihmiselle tässä parisuhteessa me halutaan antaa aikaa. Me on päätetty pitää meistä huolta. 

Silti päivät vaan niin usein menee niinku tänään: mä olen etänä, Antti tulee töistä ja samalla oven avauksella mä lähden lasten harrastuksen vanhempainkokoukseen. Sillä aikaa Antti juoksee lenkin ja mä käyn kotimatkalla kaupassa. Se on arkea. Mutta parasta on tulla illalla yhteiseen kotiin, saada suukko rakkaalta, tehdä yhdessä ruokaa ja kömpiä toisen lähelle syliin katsomaan vaikka leffaa, jonka kesken kuitenkin nukahdetaan. Se jos mikä on sitä yhdessä olemista arjessa. 

Samalla kuitenkin molempien ajatukset on jo reilun kolmen viikon päästä siintävässä yhteisessä lomareissussa!



Iltapäiväkahvi ja blogin päivittäminen takapihan terassilla; aurinkoinen etäpäivä



2 kommenttia:

  1. Hei! Olipas hyvä kirjoitus ja aina niin ajankohtainen aihe yhteisen ajan puutteesta. Itsekin kirjoitin kesällä juurikin samaisesta aiheesta ajatuksiani:
    http://tyynellasaalla.blogspot.fi/2016/07/parisuhteelle-aikaa.html . Samat päätökset pätee edelleen! =)

    VastaaPoista
  2. Hei! Olipas hyvä kirjoitus ja aina niin ajankohtainen aihe yhteisen ajan puutteesta. Itsekin kirjoitin kesällä juurikin samaisesta aiheesta ajatuksiani:
    http://tyynellasaalla.blogspot.fi/2016/07/parisuhteelle-aikaa.html . Samat päätökset pätee edelleen! =)

    VastaaPoista