Viimeistään kuluneen vuoden aikana otsikon termin sisältö kaikissa muodoissaan on konkretisoitunut meidän perheessä. Se on arkea kolmen kouluikäisen, kahta lajia harrastavan pojan kanssa! Kun siihen yhdistetään perheen aikuisten työssäkäynti 170 kilometrin päässä kotoa, alkaa kuvio saada vielä uutta väriä. Työ on onneksi joustavaa, mahdollistaen etä-, ilta- ja viikonlopputyöskentelyn. Joustossa on toki aina se toinenkin puoli, jossa rajat on osattava vetää itse, mutta onneksi poikien harrastukset irrottavat tehokkaasti työasioista ja "lapsivapaina" viikkoina tehdään sitten enemmän töitä. Vaikka tänäkin lapsivapaana viikonloppuna lähdetään kyllä katsomaan pelejä.
Parin kk:n takaa, Mestareiden Cup
Hektinen arki on jatkuvaa organisointia ja tasapainoiluakin. Välillä tasapainoillaan sen kanssa, miten kaikki päivän ja viiikon tapahtumat saadaan aikataulullisesti hoidettua, välillä sen kanssa, että tarvitsisi hetken lepoakin, mutta toisaalta poikien pelien katsominen on ihan parasta. Omat vanhempani ovat aikanaan tukeneet mun kilpaurheilua, kuskaten, kannustaen ja kustantaen, ja olen siitä heille todella kiitollinen. En juurikaan muista olleen niin, että jompi kumpi heistä ei olisi ollut katsomassa kisojani. Siltä ajalta reppuun on tarttunut niin paljon hyväää ja hienoa, että todellakin haluan voida tukea poikiani heidän harrastuksissaan, olla läsnä ja mahdollistaa heille parhaani mukaan omien ja yhteisten hyvien muistojen ja kokemusten syntyminen. Urheilun kautta sain paitsi paljon menestystä ja onnistumisia myös kipinän liikunnalliseen elämäntapaan ja paljon hyviä ystäviä, jotka ovat edelleen läsnä elämässäni.
Olen kasvanut siis itse aktiiivisen harrastamisen ja elämäntavan keskellä ja siksi minusta on täysin normaalia, että harrastaminen rytmittää myös meidän perheen elämää. Joskus huomaan miettiväni, että toki olisi välillä kiva vaan hetki olla ja möllöttää, mutta ei sitäkään sitten kovin pitkään jaksa. Lomat ovat sitten erikseen. Sillon en taas haluaisi suunnitella ja aikatauluttaa asioita vaan vastapainona organisoidulle ja aikataulutetulle arjelle vaan ottaa rennosti ja tehdä mitä huvittaa.
Viime kesän lomareissulla pojat pisti altaalla lankutuskisan käyntiin!
Laskin tuossa yhtenä iltana, että meillä tulee viikkotasolla poikien harrastusten myötä 15-20 lähtöä. Onneksi kimppakyydit toimii ja toisinaan käydään myös itse lenkillä poikien treenien aikana. Ja onneksi mä olen aika kova tyttö organisoimaan! Näkisittepä mun kalenterin - ei mikään sähköinen vaan ihan rehellinen paperikalenteri. Ja toinen keittiön seinällä, jota tosin ei aina arjen kiireiden keskellä ehditä täyttää. Mutta mitä pienistä. Aina ollaan kuitenkin ajoissa paikalla ja oikeaan aikaan. Ja muistetaan laskea, että on oikea määrä poikia mukana, kun lähdetään treeneistä takas.
Tasapainoilua, organisointia, pientä stressiäkin toki välillä, etenkin silloin, kun on työruuhkaa. Mutta toisaalta niin antoisaa, arjen makuista elämää. Ei mua ole luotu sohvalla makoilemaan. Paitsi sitten illalla, Antin kainalossa. Siihen on hyvä nukahtaa kesken leffan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti