Miten siihen aina olevinaan on vielä niin paljon aikaa, kunnes se onkin sitten jo ihan nurkan takana. Ja vuosi vuodelta tuntuu olevan vähemmän aikaa "valmistella" joulua. Päivät kuluu töissä, illat treenikuskina ja viikonloput peleissä. Niinhän se menee. Mutta jossain välissä pitäis silti tehdä jotain joulun hyväksi. Vaikka tulee se joulu joka tapauksessa, vaikkei niin isosti siivoisikaan.
Mutta kun kuitenkin haluan. En nyt välttämättä siivota, mutta että on puhdasta ja nättiä. Tässä asiassa olen sitä mieltä, että ei se matka vaan se lopputulos. Se, kun voin tyytyväisenä aatonaattoiltana istahtaa sohvalle viinilasin kanssa ja rauhoittua. Että kodissamme on joulu. Kaunista, rauhallista, aikaa olla yhdessä ja rentoutua.
Tuohon on kuitenkin vielä matkaa. Lahjapuoli onneksi alkaa olla kunnossa. Paketointi on kuitenkin ihan oma traditionsa; aatonaattoiltana, viinilasin kanssa, hetkeä ennen sitä sohvalle rauhoittumista. Sitten olisi se siivoaminen, mutta se ei ansaitse enempää rivejä. Pakollinen paha, josta tulee jälkeenpäin hyvä mieli. End of story. Piparien vuoro on huomenna. Mutta suurin ponnistus lienee menun suunnittelu, kaiken sen hankinnasta puhumattakaan. Voisinpa teleportata itseni ruokakaupan jonoista jo siihen hetkeen, kun kinkun ja laatikoiden tuoksut tulevat uunista. Ei olla kuitenkaan uhrattu vielä kovin montaa ajatusta joulun menulle, joten kohta varmaan pitäisi. Kantavana ajatuksena on kuitenkin, että hankitaan vain niitä ruokia, joita todella halutaan. Kaikkea ei tarvitse olla vain siksi, että kaikkea pitää olla.
Meillä on tänä vuonna tulossa aivan erilainen joulu kuin koskaan ennen. Ensinnäkin, se on ensimmäinen uudessa kodissamme. Toisekseen, aatonaattona Antin pojat tulevat meille ensimmäistä kertaa. Josta tulikin mieleeni, että aatonaattoilllan tsydeemit siirtyvät siis jo sitä edeltävälle illalle. Ja kolmanneksi, minun poikani viettävät aaton isällään, joten tulossa on myös meidän ensimmäinen jouluaatto kahdestaan.
Kuitenkin, ennen ku päästään rauhoittumaan sohvalle, tai edes hengittelemään kinkun tuoksua, olisi vielä tavallista tiukempi työrupeama ja muutama treenikuskin homma hoidettavana. Eikä tilannetta helpota ainakaan se, että ollaan Antin kanssa molemmat aikamoisessa flunssassa. Olen kuitenkin päättänyt, että se on jouluksi ohi.
Mutta niin tai näin, viikon päästä nautimme joka tapauksessa kodissamme rauhallisesta jouluaattoillasta ja toisistamme. Sen ajatuksen avulla taaplataan läpi seuraavan viikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti