perjantai 20. tammikuuta 2017

Be careful what you wish for!

Kukaan ei ymmärrä mua. Olen liian herkkä. Puoliso ei halua puhua asioista. Haluaisin enemmän perhe- ja parisuhdeaikaa, mutta puoliso on aina töissä. Puoliso ei pidä mua seksikkäänä. Me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Ja niin edelleen…


Näitähän riittää niin paljon kuin meitä erilaisia tallaajiakin. Meillä jokaisella on omat odotuksemme ja toiveemme parisuhteelle ja puolisolle. Niistä jotkut täyttyvät ja jotkut eivät. Taas kosketetaan sitä tuttua teemaa, että jokainen meistä haluaa tulla huomioiduksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Joskus toiveet ja tarpeet eivät vain kohtaa. Joskus niille asioille saattaa olla todella vaikeaa tehdä muutoksia, jotka tyydyttäisivät molempia osapuolia. Jos toinen on esimerkiksi todella työorientoitunut ja toiselle se on lähinnä pakkopullaa asuntolainan maksun takia, voi hyvinkin olla, että tasapainoa parisuhteeseen ja perhe-elämään ei löydy. Tai, jos toinen haluaa seksiä joka päivä ja toiselle kerta kuussa riittää, voi olla hankalaa löytää kompromissia. Kun tinkii omasta tarpeestaan toisen vuoksi, työntää samalla itsensä ja tarpeensa syrjään. 

Parisuhde vaatii toki paljonkin kykyä ja halua toisen huomioon ottamiseen ja kompromissien tekemiseen, mutta samalla ei saa unohtaa itseään. Jos jatkuvasti vain tinkii omastaan ja työntää syrjään sen, mitä itse haluaisi ja tarvitsisi, on ennen pitkää umpikujassa. Usein sekä itsensä että parisuhteensa kanssa. Miten löytää sopiva tasapaino? Sellainen, että kumppani kokee tulevansa huomioiduksi, mutta ei kuitenkaan koe itse olevansa jatkuvasti uhrautumassa. 

Joskus olen miettinyt, että kompromissi käsitteenä on itsessään tosi negatiivissävytteinen. Jos tehdään kompromissi, onko kumpikaan lopulta tyytyväinen ratkaisuun/lopputulokseen? Silloinhan molemmat ovat joutuneet tulemaan vastaan ja luopumaan. Kuten jo aiemmin totesin, meillä kullakin on paljon toiveita ja odotuksia uuden parisuhteen alussa, ja haluamme uskoa siihen, että ne myös suurimmaksi osin tulevat täyttymään. Reaalimaailmassa se taitaa kuitenkin olla paljolti niin, että joudumme joka päivä tekemään pieniä kompromisseja, jotta asiat ja arki sujuvat. 

Tästä aasinsiltana kuitenkin otsikon aiheeseen. Tiedän, mitä on kaivata sellaista, mitä ei ole. Tuntea, ettei tule kohdatuksi, ettei saa tarpeilleen vastakaikua ja että tärkeimmissä asioissa elämässä toiveet ja tarpeet eivät voisi olla enää paljon kauempana toisistaan. Nyt minulla on puoliso, jonka kanssa voi puhua asiasta kuin asiasta. Hän todella haluaa kuulla, mitä ajattelen ja tunnen. Puolisoni analysoi mielellään asioita, tapahtumia, tunteita, parisuhdettamme, perhe-elämäämme. Puolisoni puhuu todella paljon tunteista ja hän näyttää tunteensa päivittäin; sekä onnelliset että raskaammat. Hän haluaa suunnitella tulevaisuuttamme ja näkymät ovat yhteiset. Se on mahtavaa. Sitähän olen toivonut ja kaivannut, mutta joskus haluaisin vain olla ja elää, analysoimatta kaikkea niin syvältä. Edelleen opettelen elämään puolison kanssa, joka näyttää tunteensa. Enkä edes yritä väittää, että se olisi aina helppoa. Se on välillä kipeääkin, ja raskasta ja energiaa syövää. Mutta samalla se on antoisaa ja rakentavaa. Puolisoni tarjoaa minulle omana itsenään mahdollisuuden kasvaa ja olla oma itseni. Alun perin jo sanoin hänelle, että varmasti rakastuin häneen osaltaan siksi, että hänen kanssaan pidän itsestäni enemmän. 

Kannattaa siis varoa, mitä toivoo – voi vaikka saada sen! Ja silloin pitää ymmärtää, että mikään suhde ei ole täydellinen. Olemme kaikki vain ihmisiä, kulminemme, haavoinemme, toiveinemme ja tarpeinemme. Mutta, kun tunnistaa vierellään ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla, osoita se hänelle ja muista katsoa välillä myös peiliin, kun tuntuu siltä, etteivät omat toiveesi ja odotuksesi taaskaan täyty. Se on sitä ihmisenä kasvamista! Kun vierelläsi on se ihminen, jollaista olet toivonut, oletko silloin valmis hyppäämään siihen mukaan ja luottamaan?! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti