Näitähän riittää niin paljon kuin
meitä erilaisia tallaajiakin. Meillä jokaisella on omat odotuksemme ja
toiveemme parisuhteelle ja puolisolle. Niistä jotkut täyttyvät ja jotkut eivät.
Taas kosketetaan sitä tuttua teemaa, että jokainen meistä haluaa tulla
huomioiduksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Joskus toiveet ja tarpeet
eivät vain kohtaa. Joskus niille asioille saattaa olla todella vaikeaa tehdä
muutoksia, jotka tyydyttäisivät molempia osapuolia. Jos toinen on esimerkiksi
todella työorientoitunut ja toiselle se on lähinnä pakkopullaa asuntolainan
maksun takia, voi hyvinkin olla, että tasapainoa parisuhteeseen ja
perhe-elämään ei löydy. Tai, jos toinen haluaa seksiä joka päivä ja toiselle
kerta kuussa riittää, voi olla hankalaa löytää kompromissia. Kun tinkii omasta
tarpeestaan toisen vuoksi, työntää samalla itsensä ja tarpeensa syrjään.
Parisuhde vaatii toki paljonkin
kykyä ja halua toisen huomioon ottamiseen ja kompromissien tekemiseen, mutta
samalla ei saa unohtaa itseään. Jos jatkuvasti vain tinkii omastaan ja työntää
syrjään sen, mitä itse haluaisi ja tarvitsisi, on ennen pitkää umpikujassa.
Usein sekä itsensä että parisuhteensa kanssa. Miten löytää sopiva tasapaino?
Sellainen, että kumppani kokee tulevansa huomioiduksi, mutta ei kuitenkaan koe
itse olevansa jatkuvasti uhrautumassa.
Joskus olen miettinyt, että
kompromissi käsitteenä on itsessään tosi negatiivissävytteinen. Jos tehdään
kompromissi, onko kumpikaan lopulta tyytyväinen ratkaisuun/lopputulokseen?
Silloinhan molemmat ovat joutuneet tulemaan vastaan ja luopumaan. Kuten jo
aiemmin totesin, meillä kullakin on paljon toiveita ja odotuksia uuden
parisuhteen alussa, ja haluamme uskoa siihen, että ne myös suurimmaksi osin tulevat
täyttymään. Reaalimaailmassa se taitaa kuitenkin olla paljolti niin, että
joudumme joka päivä tekemään pieniä kompromisseja, jotta asiat ja arki sujuvat.
Tästä aasinsiltana kuitenkin
otsikon aiheeseen. Tiedän, mitä on kaivata sellaista, mitä ei ole. Tuntea,
ettei tule kohdatuksi, ettei saa tarpeilleen vastakaikua ja että tärkeimmissä
asioissa elämässä toiveet ja tarpeet eivät voisi olla enää paljon kauempana
toisistaan. Nyt minulla on puoliso, jonka kanssa voi puhua asiasta kuin
asiasta. Hän todella haluaa kuulla, mitä ajattelen ja tunnen. Puolisoni
analysoi mielellään asioita, tapahtumia, tunteita, parisuhdettamme,
perhe-elämäämme. Puolisoni puhuu todella paljon tunteista ja hän näyttää
tunteensa päivittäin; sekä onnelliset että raskaammat. Hän haluaa suunnitella
tulevaisuuttamme ja näkymät ovat yhteiset. Se on mahtavaa. Sitähän olen
toivonut ja kaivannut, mutta joskus haluaisin vain olla ja elää, analysoimatta
kaikkea niin syvältä. Edelleen opettelen elämään puolison kanssa, joka näyttää
tunteensa. Enkä edes yritä väittää, että se olisi aina helppoa. Se on välillä
kipeääkin, ja raskasta ja energiaa syövää. Mutta samalla se on antoisaa ja
rakentavaa. Puolisoni tarjoaa minulle omana itsenään mahdollisuuden kasvaa ja
olla oma itseni. Alun perin jo sanoin hänelle, että varmasti rakastuin häneen
osaltaan siksi, että hänen kanssaan pidän itsestäni enemmän.
Kannattaa siis varoa, mitä toivoo
– voi vaikka saada sen! Ja silloin pitää ymmärtää, että mikään suhde ei ole täydellinen.
Olemme kaikki vain ihmisiä, kulminemme, haavoinemme, toiveinemme ja
tarpeinemme. Mutta, kun tunnistaa vierellään ihmisen, jonka kanssa on hyvä
olla, osoita se hänelle ja muista katsoa välillä myös peiliin, kun tuntuu
siltä, etteivät omat toiveesi ja odotuksesi taaskaan täyty. Se on sitä ihmisenä
kasvamista! Kun vierelläsi on se ihminen, jollaista olet toivonut, oletko silloin valmis hyppäämään siihen mukaan ja luottamaan?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti