maanantai 23. tammikuuta 2017

Perusmaanantai

Mistä huomaa, että on maanantai? Aamulla töissä tarvii toisenkin kupin kahvia herätäkseen. Kalenterin säätämiseen kuluu tavanomaista enemmän aikaa. Poikien kanssa asioiden hoitaminen hankaa. Omassa mielessä risteilee sata asiaa, joita organisoin kalenterin sivuille postiteilla. 

Tänään tulin töistä kotiin poikkeuksellisesti bussilla ja sillä ekstra-ajalla sain hoidettua paljon työasioita sekä muuta sälää. Merkkaillessani erityisesti sitä kaikkea muuta sälää tän viikon kalenteriin, alkoi mua jo ironisesti huvittaa, ja siitä se ajatus sitten lähti… Tähän arkeen vaaditaan aimo annos energiaa, roppakaupalla hullua huumorintajua, varmatoiminen auto ja ymmärtäväinen sekä joustava puoliso. 

Mun työssä kalenteritilanne elää nopeasti ja paljon asioita tulee akuuteiksi hyvinkin nopeasti. Välillä päivät on yhtä tulipalojen sammuttamista. Kun ihminen on sellainen, että haluaisi suunnitella ja organisoida asioita hyvissä ajoin ja kalenteriin merkataan vaan kuulakärkikynällä, se on välillä vähän haasteellista. 

Voisi kuvitella, että poikien harrastukset olisi sitten huomattavasti ennakoitavampaa, mutta totuus on siinäkin vähän toinen. Treenivuorot tarkentuvat toisinaan viikko kerrallaan, tai sitten voi tulla muutoksia pysyvämpään treenikalenteriin viikon aikajänteellä. Siihen vielä kaikki ylimääräiset jutut, mitä koulu ja harrastukset tuovat tullessaan, kertaa kolme, niin moniyhtälö on valmis. Näkisittepä mun kalenterin, kaikki kun ei todellakaan mene sen ensimmäisen buukkauksen ja suunnitelman mukaan. 

Käydessäni läpi tän viikon kalenteria, ekstroja tuo tullessaan Miion uinnit, jotka onneksi on koulupäivän aikana, ja hän onneksi muistaa itse siihen liittyvät vermeet, jokaisen pojan jalkapalloharrastuksen valokuvaukset, Eelin kouluterveystarkastus, Jooan kokeet ja paikallisen säbä-edarin matsiakin pitäis ehtiä katsomaan. Tulevana viikonloppuna on pelejä ja treenejä taas useammassa paikassa yhtä aikaa, mutta se on vasta viikonloppuna, joten handlataas tää arki tästä ensin. En edes viitsi mainita, mitä kaikkia ”poikkeuksia” mun ja Antin työkuvioihin liittyy tällä viikolla. Pääsääntöisesti päästään kulkemaan mennen tullen yhdessä, nyt jommankumman pitää tulla lähes joka päivä etukäteen tai perästä. 

Nyt, kun maanantai on kulkenut jo iltaan, on aikaa hengähtää. Ja huomata, että ihan hyvinhän tästä taas selvittiin. Kahdella oli treenit, joiden aikana ehdin käydä kaupassa. Jooa jätti tänään treenit väliin, ja jäi lukemaan huomisiin kokeisiin. Kotiin tultuani katsottiin koealue vielä kysellen yhdessä läpi. Kaksi nuorempaa olivat hoitaneet läksynsä hienosti ja iltatoimet sujuivat kivuttomasti. Ysiltä nukkuivat jo molemmat. Että, jos oli iltapäivästä vähän hankaamista, niin ilta heitti päivän kuitenkin reilusti plussan puolelle. Ja sitä paitsi, on ihanaa saada taas pojat viikoksi kotiin meille.

Ehkä jaksan vielä itse lukea hetken, tai sitten en. Aamulla ollaan päätetty herätä pirteinä lenkille. Tästä tulee hyvä viikko!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti